Sama teema jatkui seuraavana päivänä! Asiaa pohdittiin jo ratasuunnitteluvaiheessa. Jo siinä vaiheessa on huomioitava, että koira tietää kokoajan mihin ollaan menossa. Ei mietitä esteitä vaan linjoja! Ei mietitä omaa sijoittumista niinkään, vaan kerrotaan koiralle "as soon as possible" mitä tapahtuu seuraavaksi! Seuraava este ja linja on kerrottava koiralle ajoissa, omasta sijoittumisesta huolimatta. Eli jos on myöhässä omasta suunnitelmasta ei voi mitään, piirretään vain reittiä koiralle sieltä mihin on ehtinyt.
Myös käsien käytöstä ohjauksessa puhuttiin paljon! Niitä kun ei juuri tarvitse. Enemmän kertovat liike ja jalat sekä rintamasuunta. Myöskin asettuminen koiran asemaan löytää paljon ratkaisuja ohjauslinjoihin! Muuta huomioitavaa:
- Muurille ei ole järkevää valita ohjaukseksi saksalaista, päällejuoksua yms. joissa koira hyppää todella vinoon esteen. Tämä sen vuoksi, että muurin tolpat kaatuvat helposti.
- Myös putki on este, joten jos seuraavassa välissä on tarkoitus tehdä valssi niin tee se jo valmiiksi ennen koiran putkeen menoa.
- Jos putken jälkeen tulee tiukka ohjaus ( eli ei mennä suoraan), sano kerran Höyry ennen putkea)
- Kepeillä poispäin käännös vaatii metrin etumatkan ja vielä ohjaava käsi ja jalka (vastakkaiset)sen lisäksi. Kun viimeinen keppi on kierrettävä on vastakäännös vaikeampi!
- Sylivekissä koiran suunnan määrää sylivekin jälkeisen askeleen liikesuunta.
Mielenkiintoisia juttuja radalta olivat esim. mutkaputken leijeröinti kun koira meni A:lle ( joka oli suhteellisen kaukana). Hyvin H irtosi kun säilytin käden ja koko rintamasuunnan kohti A:ta.
Hyvä reissu, vaikkakin välillä tuntui olo hieman toivottomalta... Enkö minä vieläkään osaa... Mut ehkä mä vielä opin=)
Höyry ja Ilpo oli mahtavia reissukavereita!! Ja seura mitä parhain!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti