Noh kennelyskähän se meilleki iski=( Turun reissun jälkeen ehdittiin yhdet ohjatut käydä ja sit sairastuttiin. Ne treenit meni ihan persiilleen. Olin käynyt hetsaileen Höyryä kepeille useampana päivänä. Treeneissä se meni kyllä niin lujaa korvat kiinni, ettei edes vastakäännös saanut suuntaa muuttumaan:D Ja minäkin olin jotensaki ruosteessa... No ei aina voi onnistua!!
Sit iski yskä ja pitkä tauko. Sen aikaa treenailtiin temppuja kotona. Peruuttamista, takaperin pujottelua ja takajalkojen nostamista portaalle. Kaikki jäi tyylilleni uskollisesti kesken=) Höyry oppi pidemmälle temppuja kuin Åke! On ne kyllä niin erilaisia, toinen funtsii ja tekee rauhallisesti kun toinen heiluu ja häärää!
Eka kunnon metsälenkki yskän jälkeen ja Åkelle käy silmähaveri. Eiku lääkäriin. Kilpajuoksu+ nokkapokka metsässä ja H:n hammas oli käynyt Åken alaluomen sisäpuolella. Antibiootit+ tipat saatiin. Voivottelin sit Åken onnetonta kipukierrettä lääkärille (oltiin eri lääkärillä kuin yleensä). Lekuri oli kattonut vanhoja tietojamme, magneettikuvauksia, infarktia yms.. Kokeili polven, jota viime reissulla kivun syyksi epäiltiin. Ei polvessa mitään vikaa hänen mielestään. Sit vaan totes, että hänen mielestään kyseeseen voisi tulla neurologiset kivut infarktin pohjalta. Siinäkun kivut on yleensä epämääräisiä ja ne voisi hoitaa kipulääkekombinaatiolla!
Voi, että kuulosti järkevältä! Olen kokoajan epäillyt, että se on syy.. Olin niin helpottunut, MUN KOIRALLA ON NEUROLOGISIA KIPUJA. Sehän tarkoittaa, etten olekaan hullu!! Kuinka ihminen voi olla onnellinen moisesta asiasta?!?!? Mut kahden vuoden epämääräinen piina tuntui heti loppuneen. Ja uskokaa tai älkää Åkekin on iloisempi, kun en kyttää sitä kokoajan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti